Kesä Keski-Suomessa 1

Pastori suosittelee kesää Keski-Suomessa viettäville Muuramen luontopolkua. Sen löytää aivan keskustasta terveyskeskuksen vierestä.

Käydessäni Muuramessa jäi vähän aikaa ja niipä kipaisin katsomaan koskea ja kävelin luontopolun terveyskeskuksen puoleisen lenkin joen vartta. 

Tekipä sielulle hyvää: äänimaailmana kosken pauhu ja lintujen laulu, kevään vehreä, satumainen metsä ja hyvä polku.

Tulin sieltä hyvillä mielin.

Mikä ihana kausi

Käydessäni ruokakaupassa tässä joku viikko sitten oli riemastukseni suuri kun huomasin sen jälleen alkaneen: AVOMAAKURKKUKAUSI!

Ei tee mieli ostaa kasvihuonekurkkuja ei. Miksi ihmeessä?

Vaikka suomalaiset kasvihuonekurkut peittoavat maussa amerikkalaiset virkaveljensä ja siskonsa kevyesti, ovat avomaakurkut yksinertaisesti monta kertaa paremman makuisia. Jokin vuosi sitten satuin tämän seikan huomaamaan ja elämäni - tai kesäni - eivät ole enää ollet samoja tämän huomion jälkeen... Mansikoiden, uusien perunoiden, mustikoiden ja muiden lisäksi innolla nautitaan avomaakurkkuja.

Avomaakurkut täytyy kyllä kuoria, mutta se on pieni vaiva.

Lähdenpä syömään. Avomaakurkkuja kun ei sitten talvella enää saa.

Onneksi ei niin herkkua

Ruokapöydässä:

Mukula, 5 v.:  Mä tykkään äidistä! ... [Iskä tuo mansikoita pöytään.] Mansikoita! Mä tykkään enemmän mansikoista kuin äidistä!
Äiti: Voi, voi, sä tykkäät mansikoista enemmän kuin musta...
Mukula: Äitejä ei syödä!
Äiti: Aah... no se on kyllä hyvä.
Mukula rutistaa äitiä tulisesti.

Me äidit

Muksu, 11 v. kertoi kaverinsa äidista, joka ompelee hienoja vaatteita.

Muksu: Meidän äiti ei tee sellasta.
Äiti: Meidän äiti on erilainen.
Mukula, 5 v.: Meidän äiti on suuttuvainen!
Muksu: Se on kaikkien äitien ominaisuus.

Pastorin iloja

Johtokunnan kokouksen alussa pastori jakaa asialistat.

Pastori: Tässä on asialista. En ehtinyt yhtään miettiä asioiden järjestystä, printtasin vaan.
Puheenjohtaja (kannustavasti): Hienoa, että olet tehnyt asialistan!
Pastori: Ihanaa, että te aina jaksatte iloita voitoista, joita tätä työtä tehdessä eteen tulee!

Hyvä johtokunta on suuri ilo!

Viisivuotiaan laulu

Mukula, 5 v. sanoitti laulun siivouksen lomassa:

Jeesusta rakastamaan

Maailmaa käyttämään
Maailmaa käyttämään

Rakasta Jeesusta
Rakasta Jeesusta

Maailman käyttämän,
Jeesusta rakastamaan.
Maailman käyttämän,
Jeesusta rakastamaan.


Näillä sanoin toivotan kaunista toukokuista sapattia sapatinviettäjille ja muille muuten mukavaa kevätpäivää.

Talveen valmistautumassa

On korkea aika valmistautua talveen! Se nimittäin koittaa pian.

Joten:
Talvikengät huolletut. OK
Pipot, tumput ja kaulaliinat tuuletetut. OK
Talvitakit tuuletetut. OK
Pienet talvivaatteet pois. OK
Likaiset talvivaatteet pesty. OK, melkein
Rikkinäiset talvivaatteet korjattua.  TEE
Talvisaappaat suutarille. TEE

Että sitten alkutalvesta olisi helpompaa...

Mukula, 5 v. ihmetteli miksi talvivaatteet olivat ulkosalla: Ai siksikö että meillä olis ens talvenakin hyviä vaatteita?

Mutta onneksi tässä on KESÄ välissä, edes lyhyt sellainen. Lintujen laulu melkein peittää liikenteen melun tai ainakin tekee äänimaailmasta miellyttävämmän. Mukavaa!

Paras ja huonoin paikka olla äiti

Suomi on maailman paras paikka olla äiti. Ei toki täydellinen, mutta hirmuisen paljon parempi kuin Kongon demokraattinen tasavalta ja Somalia, Äitien indeksin kaksi viimeistä maata. Siellä:

• Yksi nainen kolmestakymmenestä kuolee raskauteen liittyvistä syistä.
• Yksi lapsi seitsemästä kuolee ennen viidettä syntymäpäiväänsä.
• Lapsi voi olettaa saavansa käydä koulua kaksi vuotta ja korkeintaan yhdeksän vuotta.
• Kahdeksan naista kymmenestä menettää lapsen elämänsä aikana.

Tunnen Suomeen päässeitä pakolaisäitejä. Olen iloinen, että he ovat saaneet mahdollisuuden kasvattaa lapsensa täällä. Tervetuloa!

Ei äitiys aina ole kovin yksinkertaista täälläkään, mutta peruspuitteet ovat kunnossa.

Hyvät puitteet eivät toki tee hyvää äitiä, mutta ovat erinomainen juttu. Kiitos suomalaiselle yhteiskunnalle.

Mäki-Matista vain väliaikaista apua

Äiti ja mukula, 5 v. veivät mumskin vierailunsa päätteeksi junaan. Sen jälkeen äiti oli luvannut että mentäisiin suosikkileikkipuistoon Mäki-Mattiin leikkimään. Siellä olikin kivaa.

Kun puistosta lähdettiin pois, totesi mukula: Mulla on ikävä mumskia. Mäki-Matti ei auttanut.

Teatterin keinoin ihmiskauppaa vastaan

Su 5.5. klo 17 ja 20 Jyväskylän adventtikirkossa vierailee

Suhe teatteri Helsingistä:

ITEM No 316. Näytelmä ihmisen arvosta. Euroissa ja dollareissa.

"How do you make the most profit? By selling the most profitable items."

Suhe Teatterin Item no 316 on kantaaottava ja suorasukainen teos aikamme nopeimmin kasvavasta järjestäytyneen rikollisuuden alasta - ihmiskaupasta. Esitys piirtää kuvan niin uhreista, vaikeasta auttamistyöstä kuin välinpitämättömästä sivustakatsojastakin. Se on fragmentoitunut ja mosaiikkimainen hetkien kokonaisuus; välähdyksiä ihmiskaupan ääreltä.

Ihmisarvon tyhjäksi tekevä kaupankäynti tuodaan yleisön iholle vaikuttavienâ tanssien ja musiikin, sekä henkilöhahmojen tarinoiden kautta. Teatterissa kohtaa rakennustyömiehen, prostituoidun ja pikkulapsen, jotka on kaikki kaupattu. Näytelmä leikkii ajatuksella rikkaan länsimaalaisen menestyjän kauppaamisesta,  missiä, bisnesmiestä ja presidenttiä myöten.

Keskeisiä teemoja näytelmässä ovat heikon ja hylätyn ihmisen arvo, työn merkitys, lähimmäisestä välittäminen, uhrien pelko ja häpeä, sekä ihmiskaupasta osattomien tiedonpuute. Katsojaa herätellään tiedostamaan maailmanlaajuinen, julma rikollisuus, joka ulottuu kotikortteleihimme ja ostoskoreihimme asti.

Liput 5 € (käteisellä ovelta).

Loputtoman verrassa

Mukula, 5 v.: Loputtoman verran on enemmän kuin miljoona. Siinä on kaikki numerot loputtoman verrassa.

En kestä ettei kestä 5

Ostettiin muksulle, 11 v. tällaiset housut.  Ne löydettiin Polarn O. Pyret kaupasta Jyväskylästä. (Valmistusmaa on Kiina.) Hinta oli mielestäni kyllä korkea, mutta suostuin ne ostamaan, sillä Polarn O. Pyretiltä on joskus joku vaate ostettu ja ne ovat olleet kestäviä.

Jospa tästä saataisiin hyvät housut varhaisnuorellemme.

Housut olivat toista päivää käytössä ja muksu saapui koulusta kotiin repeytyneen housunpolven kanssa. Oli kompastunut. No okei, sellaista sattuu. Mutta kumman pitkä repeytymä siitä kuitenkin tuli, melkein saumasta saumaan.

Housut laitettiin odottamaan korjausta. Se venyi, mutta lopulta saatiin sekin tehtyä. Muksu oli iloinen, hän oli kaivannut housuja kovasti.

Housut eivät ollet montaakaan päivää käytössä kun mukula näytti miten ne olivat ratkenneet takapuolesta tosi pahasti ja vielä kahdesta eri paikasta.

Housut olivat jääneet johonkin kiinni ja ratkenneet. No okei, sellaista sattuu. Mutta jotain vikaa on kankaassa kun on noin repeämisherkkä. Saman tien repeää pitkät matkat ja muualtakin kuin kohdasta, josta jäi kiinni.

Polarn O. Pyretin sivuilla sanotaan näin:    

"HALUAMME TEHDÄ MAAILMAN PARHAITA LASTENVAATTEITA
Tuotekonseptimme on pysynyt samanlaisena ensimmäisestä raidallisesta t-paidastamme lähtien: lapset tarvitsevat vaatteita, joissa heidän on hyvä leikkiä. Vaatteita, joissa lapset saavat olla lapsia. Meillä Polarn O. Pyretillä tämä tarkoittaa hyvännäköisiä ja hyvin suunniteltuja vaatteita. Vaatteita, jotka kestävät käyttöä ja kulutusta, ja säilyvät hyvänä lapselta toiselle. Ympäristöystävällisyys ja sosiaalinen vastuu ovat meille tärkeitä asioita, sillä usein se mikä on hyväksi lapsille, on hyväksi myös aikuisille."

Näiden housujen suhteen tavoitteet eivät ole täyttyneet:
-näissä ei ollut hyvä leikkiä
-lapsi ei voi olla lapsi jos pitää koko ajan pelätä, että housut ratkeavat
-housut eivät kestäneet käyttöä eivätkä säilyneet hyvänä toiselle lapselle
-ympäristöystävällisyys ei toteutunut
-aikuisellekaan nämä eivät olleet hyväksi: taas tarttee kirjoittaa blogiin huonolaatuisista lastenvaatteista rahankulusta puhuttamattakaan

Näitä housuja käytettiin kahdeksan päivää. Hinnaksi tulee lähes 5 €/päivä. Nyt ne ovat niin pahasti rikkoutuneet ettei kannata enää korjata. Kaatopaikalla housut kestävät silti vielä vuosikymmeniä. Mikäköhän sen hinnaksi mahtaa tulla?

Pastorin blogissa huokaillaan taas.

Ihanampi ku Jeesus

Mukula, 5 v. suukottelee äitiä oikein perusteellisesti nukkumaan mentäessä.

Mukula: Äiti on ihanampi ku Jeesus.
Äiti: Toi on paras kohteliaisuus minkä oon koskaan saanut.

En kestä ettei kestä 4

Meidän perheen puheissa "Prisma-laatu" ei ole positiivinen ilmaisu. Sieltä ostettu matkalaukku hajosi nopeasti kuten on ollut tapana tehdä sieltä ostetuilta lasten talvisaappailta. Edes yhtä talvea ei talvisaappailla ole ollut tapana kestää.

Joulukuussa muksu, 10 v. sai tällä kertaa laadukkaat talvisaappaat Intersportista. Merkki on Adidas. Olimme tyytyväisiä: vaikuttaa hyvältä, mukavalta ja kestävältä.

Jo helmikuussa oli saumoja ratkennut. Ja jostain muuta kohtaa tulee täytteitä ulos.

Adidaksen talvisaappaat kestivät vähän yli kaksi kuukautta. All in for the title, luki niiden nettisivulla.

Syvä huokaus.

En kestä ettei kestä 3

Mukulalle on ostettu laadukkaita lasteenvaatteita myyvästä liikkeestä hauskannäköiset sukkahousut. Ne ovat miellyttävää materiaalia ja tuntuvat hyvältä. Koko 110/116. Merkki  on tanskalainen molo-kids. Tuote on tehty Etelä-Koreassa.

Sukkahousuja ei ollut vielä käytetty pitkään kun lapsi alkoi valittaa että ne tippuvat koko ajan polviin asti. Kas kummaa, niin todellakin oli asian laita. Yläresori oli levahtanut eikä enää pidä sukkahousuja paikallaan.

Mä kun olin jotenkin käsityksessä että nää olis sellaset laadukkaammat sukkahousut. Olin väärässä.

Huokaus.

EDIT: Vein sukkahousut kauppaan, josta ne oli ostettu. Antoivat uudet tilalle. Hyvää palvelua Kimperissä.

Kierimällä ja kuorimalla

Äiti tulee illalla kotiin. Lapset ovat jo nukkumassa.

Mukula, 5 v.: Äiti! Äiti! Äiti!

Äiti menee halimaan mukulaa, joka antaa pusuja ja litistää äitiä ítseään vasten.

Mukula: Äiti on ihana, mä tykkään äidistä! Mulla on ollut hirveen ikävä äitiä. Mä en halua, että äiti lähtee koskaan pois kotoa. [Paljon pusuja.] Mä en halua, että äiti lähtee pois tästä sängystä. Mee laittaan yöpaita päälle ja tule núkkumaan tänne.
Äiti: Mahduttaisko me tänne nukkumaan? Saataiskohan me hyvin nukuttua?
Mukula: Joo. Tai mä voin tulla sun viereen nukkumaan. Mä tykkään äidistä. Mä en halua, että äiti menee töihin. Mä en halua, että äiti menee kokouksiin. Miksei kokouksia ole enää meillä?
Äiti: Että saatte leikkiä rauhassa.
[Lisää pusuja.]
Mukula: Nyt tuli kuuma.
Äiti: Ehkä me saadaan paremmin nukuttua omissa sängyissä.
Mukula [äidin noustessa pois sängystä]: Serkkuvauva on söpömpi kuin äiti.
Äiti: Vai on serkkuvauva söpömpi kuin minä? No mutta!

Äiti halaa isosiskoa vuorostaan.

Mukula: Täällä mä vaan kierin ja kuorin.

Kyllä, simaa ja munkkeja Jyväskylässä!

Simaa ja munkkeja tiedossa!  (Niitä on odotettu.)

Vapunaattona ti 30.4.2013 klo 8-13 Jyväskylän adventtikirkolla.

Myös muita leivonnaisia ja kirpputori. Tervetuloa!

Puppe-pupukaan ei auta

Äiti on lähdössä töihin ja mukula, 5 v. tulee antamaan äidille pusuja.

Mukula: Puppe-pupukaan ei auta vaikka se on niin söpö.

Lentopusut ei auta

Äiti on lähdössä töihin ja mukula, 5 v. tulee antamaan pusuja.

Mukula: Lentopusut ei yhtään auta.

Oi, Boston! [My Favorite (Greater) Boston 2]

Menihän sitä yötä jonkin verran Bostonin tapahtumia seuratessa kun kuulin niistä pommeista.

Pidän Bostonia yhtenä kotikaupungeistani. 

Boston taitaa olla yksi mukavimmista suurkaupungeista, joissa olen käynyt. Se on kaupunkina mielenkiintoinen, keskustan kadut ovat vanhoja lehmipolkuja. Siellä on meri. Siellä on joki. Siellä on historiaa ja amerikkalaista mutkattomuutta. Bostonissa puhutaan yli 100 kieltä. Bostonissa on puistoja ja siellä elää oikein hyvin (tai paremmin) ilman autoa. Metrot, ratikat ja bussit toimivat.

Alueella on lähes 100 yliopistoa, joten väki on aika sivistynyttä. Ihan bussissakin saattoi joku sanoa Suomesta "teillä on nyt naispresidentti", "Suomessa tykätään tangosta" tai "te olitte ainoa maa, joka maksoi sotavelkansa".  (Se, että tietää Suomen olevan olemassa ja vielä jotain sen historiasta on tietenkin mitä pätevin sivistyksen mittari.)

Bostonin maratoniakin käytiin katsomassa miehen, papan, mummin ja mumskin kanssa muksun ollessa vauva. Nyt siellä räjähti pommeja. Ehkä noin neljän kilometrin päässä kodistamme.

Aluksi pommiksi epäilty räjähdys JFK Library:ssa oli ehkä kilometrin päässä kodistamme. Siellä suunnalla käytiin kävelemässä ja työntelemässä muksua vaunuissa.

Miksi Bostonissa kuoli vain kolme ihmistä vaikka pommit oli suunniteltu aiheuttamaan mahdollisimman paljon henkilövahinkoja? Vaikka hirvittävän vakavasti loukkaantuneita oli niin paljon?

Yksi syy ovat Bostonin sairaalat, jotka ottivat homman haltuunsa suurenmoisesti. Kuultuaan ensimmäisen uutisen alkoivat lääkärit ja hoitajat ja muu henkilökunta heti ilman mitään käskyjä valmistautua ja valmistaa leikkaussaleja. Kuulemistaan uutisista he päättelivät millaisia leikkauksia tarvitaan ja välineistöä tuotiin paikalle varastoistakin. Jo 35 minuutin kuluttua räjähdyksestä oli potilaita leikkauspöydällä. Asiasta on mielenkiintoinen artikkeli The NewYorkerissa: Why Boston's Hospitals Were Ready?  (Artikkelissa kerrotaan Brigham and Women's Hospitalista - sen sairaalan palveluja on käyttänyt meidän perheestä kolme ihmistä. Children's Hospital on palvellut myös meidän muksua yksitoista vuotta sitten. Onneksi ei kuitenkaan minkään vakavan asian suhteen.)

Aloitteellisuus auttamisessa on mielestäni hyvin amerikkalaista. Hetkessä oli pystyssä sivustoja, joissa tavalliset ihmiset tarjosivat yöpaikkoja maratoonareille.

Hyvin amerikkalaista oli myös se, mitä MFA eli Museum of Fine Arts teki. Museo, jonne on 25 $ pääsymaksu, ilmoitti että sinne on vapaa pääsy seuraavana päivänä. He halusivat tarjota rauhallisen, levollisen paikan, jonne maratoonarit ja muut ihmiset pääsivät rauhoittumaan ja ajattelemaan jotain muuta kuin mitä ympärillä tapahtui. Minä ainakin olisin mielelläni paennut sinne.

Mikä loistava ajatus! Olisikohan kukaan Suomessa saanut samanlaista ideaa? Ja oisko kukaan uskaltanut tehdä tällaista nopeaa päätöstä? En tiedä, mutta ottakaamme opiksemme.

Sarjassa suosikkipaikkojani Bostonissa, osa 2: Museum of Fine Arts. Se on muutenkin upea museo. Menkää sinne jos mahdollista.